Kirjaesittely- Kevytkenkäinen kummitus

Luin tossa joulun aikaan Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kevytkenkäinen kummitus. Pakko kyllä sanoo et kirja oli yllättävän hyvä. Oon lukenu Kinsellan kaikki Himoshoppaajat ja sitten Muistatko minut?-kirjan. Tää oli kyllä niitä aikas lailla parempi. Muut sen kirjat on ollu melkeinpä kokonaan täyttä pinnallisuutta ja vaikka tääki toki semmonen oli, niin tässä oli jotain semmosta joka sai mut kyl herkistyy. Suosittelen kirjaa myös niille jotka ei chic liteistä normisti tykkää. Mut en ota kyl vastuuta.:D

En väitä et kirja oli kokonaan hyvä. Välillä tuli kyllästyneisyyden tunne ja ajatus, et ois voinu jättää osan jutuista laittamatta, mutta joku vaan sai mut kuitenkin koukkuun. Varsinkin viimeset ehkä 30 sivuu oli tosi tunteikkaat, et jos teil on yhtää samanlaisii tuntemuksii ku mul, ni nenäliina viereen ku lukee. 

                                               Sophie Kinsella

Ja juonesta vielä vähän: Eli tarina kertoo Larasta jolla elämä ei oikeen mee putkeen. Laran isotäti kuolee, eikä Lara oo nähnyt sitä ikinä. Kuitenkin hautajaisiin on mentävä. Ja yhtäkkiä Lara alkaa nähdä isotätinsä, Sadien, kummituksen. He juttelevat, ystävystyvät ja auttavat toisiaan. Eniten tässä kirjassa mua viehättiki se ystävyys. Yleensä kun nää kirjat on vaan sitä romantiikkaa ja ongelmien ratkasuu, ni siks tää vetos muhun, kun on jollain lailla erilainen. Kannattaa tosiaan vaikka lainata kirjastosta, jos ne ei oo kaikki lainassa. Sitä en tiedä, lukisinko kirjan uusiks. Luen aika harvat kirjat kahteen kertaan, koska aattelen et on niin paljo kirjoja joita en oo lukenu kertaakaa, mut toisaalta täs oli jotain niin ilosta ja ihanaa et ehkä voisinkin.
ONKO JOKU SATUUNU KIRJAN LUKEEN, TAI KIINNOSTUKO?